Ruttolääkäri

Paul Fürstin kaiverrus Doktor Schnabel von Rom, 1656.

Ruttolääkäri oli keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella toiminut puoskari, joka hoiti ruttoon sairastuneita. 1600-luvulta lähtien ruttolääkärit käyttivät kasvoillaan linnun nokan muotoista naamaria sekä suojaavia kasvopeitettä ja pukua. Ruttolääkärin naamarin "nokassa" pidettiin yrttejä, joiden uskottiin estävän lääkäriä saamasta tartuntaa. Kaupungit palkkasivat ruttolääkäreitä pitämään huolta sairastuneista ja lääkärien oli määrä auttaa niin köyhiä kuin rikkaitakin, vaikkakaan todellisuudessa näin ei tapahtunut.

Koska lääkäreiksi otettiin suuren kysynnän vuoksi miltei kuka tahansa, ei suurimmalla osalla heistä ollut minkäänlaista koulutusta. Ruttolääkäriksi halunneella tuli kuitenkin olla luku- ja kirjoitustaito, mikä ei ollut keskiajalla yleistä.

Hoitotavat ja tehtävät

Ruttolääkärit harjoittivat parannuskeinona lähinnä suoneniskentää. Myös sammakoita ja iilimatoja käytettiin "pahan veren" poistamiseen. Itseaiheutettu kipu oli joidenkin lääkäreiden ja pappien mukaan tehokkainta hoitoa ruttoa vastaan. Yleisesti uskottiin, että sairaus oli Jumalan rangaistus ihmisten synneistä ja että parasta, mitä sairastunut saattoi tehdä, oli rangaista itseään lisää – esimerkiksi piiskaamalla itseään metallinpalasilla vahvistetulla ruoskalla. Ruttolääkäreiden tehtäviin kuului myös kirjata ylös tartunnan saaneiden ja kuolleiden määrä. Mikään heidän menetelmistään ei kuitenkaan aidosti auttanut sairastuneita, vaan ne yleensä pahensivat heidän tilaansa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruttolääkäri Wikimedia Commonsissa