Yliopisto

Yliopiston dosentti luennoi Teknillisen korkeakoulun matematiikan luennolla.

Yliopisto (lat. universitas) on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos.

Täydelliseen yliopistoon on vanhastaan kuulunut neljä tiedekuntaa: teologinen, oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja filosofinen, mutta yliopistoihin kuuluu nykyään usein myös muita tiedekuntia, esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen, teknillinen, valtiotieteellinen, humanistinen, hallintotieteellinen, maatalous-metsätieteellinen ja kauppatieteellinen tiedekunta. Jos tiedekunta on suuri tai yliopistossa on vain yksi tiedekunta, sen ja laitoksen välissä voi olla myös osastotaso; tämä on ollut aiemmin tyypillinen ratkaisu teknillisellä alalla.

Yliopistoilla on itsehallinto, autonomia. Yliopiston muodostavat opettajat ja opiskelijat, jotka ovat jakautuneet opintoaloittain perinteisissä yliopistoissa tiedekuntiin, jotka ovat edelleen jakautuneet laitoksiin. Yliopiston päätehtävät ovat tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Yliopiston tutkimustehtävä on sama kuin tieteellisellä akatemialla. Suomessa 2000-luvulla tehty lainmuutos lisäsi yliopistoille niin sanotun kolmannen tehtävän, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Tarkkaan ottaen tämä tehtävä on neljäs, sillä jo edellinen laki mainitsee yliopiston kolmantena tehtävänä "kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa".

Opettajina yliopistoissa toimivat muun muassa professorit, dosentit, yliopistolehtorit, lehtorit ja apulaisopettajat, tunti- ja erikoisopettajat, yliassistentit, assistentit, opettavat tutkijat ja yliopisto-opettajat. Opiskelijoina ovat yliopiston kirjoihin hyväksytyt henkilöt, joilta vaaditaan tietty perustietomäärä; edellytyksenä voi olla esimerkiksi suoritettu ylioppilastutkinto. Opetus annetaan pääasiassa luentoina ja seminaariharjoituksina, teknillisellä alalla myös harjoitustöinä ja taiteellisella alalla alanmukaisilla tehtävillä. Etenkin ammattiin valmistaviin opintoihin kuuluu usein pakollista työharjoittelua. Aivan uusia oppimisen mahdollisuuksia avaa Internetin ja muiden uusien viestimien käyttö, jolloin puhutaan virtuaaliyliopistosta.

Yliopistoihin kuuluu varsinaisten opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavien laitosten lisäksi erillislaitoksia, joista yleisimmät ovat kirjasto ja kielten opetusta antava kielikeskus. Lisäksi joillakin yliopistoilla on muun muassa sairaaloita lääketieteen opetusta ja harjoittelu- eli normaalikouluja opettajankoulutusta varten.

Yliopistojen keskinäistä paremmuutta mitataan yliopistovertailuilla, joiden tuottamilla yliopistorankingeilla arvioidaan nykyisin olevan suuri vaikutus yliopistojen houkuttelevuuteen potentiaalisten opiskelijoiden ja tutkijoiden silmissä.

Historiaa

Tohtorien kokous Pariisin yliopistossa, 1500-luvun maalaus.

Pääartikkeli: Keskiajan yliopisto

Länsimaisen historian ensimmäisenä yliopistona on joskus pidetty Platonin Akatemiaa. Islamilaisen maailman madrasoja kutsutaan usein yliopistoiksi (esim. Timbuktun yliopisto). Laajalle levinneen käsityksen mukaan mallia Euroopan yliopistoihin otettiin Fatima al-Fihrin vuonna 859 perustamasta Al-Karaouinen yliopistosta, jossa monet eurooppalaiset oppineet kävivät opiskelemassa matematiikkaa ennen kuin arabialaiset numerot ja nolla olivat vielä käytössä Euroopassa. Guinnessin ennätysten kirjan ja myös Unescon mukaan se on maailman vanhin edelleen toimiva yliopisto. Todellisuudessa Fatima al-Fihri on myyttinen henkilö, joka mainitaan islamilaisessa kirjallisuudessa vasta yli 400 vuotta myöhemmin. Tällöin hänen kerrotaan perustaneen moskeijan eikä yliopistoa. Al-Karaouinen moskeijan yhteyteen syntyi 1000-luvulla islamilainen korkeampi oppilaitos eli madrasa. Se kuitenkin erosi monin tavoin yliopistosta. Tieteenhistorioitsija Toby E. Huff katsoo, että eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuvana ei missään ollut islamilainen madrasa, vaan kaupunkeihin syntyneet muut korporaatiot, kuten ammatilliset killat. Yliopistoja islamilaisiin maihin alettiin perustaa vasta 1800-luvun loppupuolella. Myös ajatus kristityistä tai juutalaisista islamilaisen madrasan opiskelijoina on historiallisesti mahdoton.

Euroopan yliopistolaitos sellaisena kuin sen tunnemme kuitenkin syntyi 1100-luvulla kolmella taholla: Salernossa (800-luku) Etelä-Italiassa lääketieteen opetuksen järjestäytyessä, Bolognassa (1088) Pohjois-Italiassa lainopin opiskelijoiden yhteenliittymänä sekä Pariisissa (1150) lähinnä jumaluusopin opettajien pyrkiessä vapautumaan kirkollisesta vallasta. Pariisin yliopisto neljine tiedekuntineen muodostui eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuvaksi. Oppilaat jakautuivat kotiseudun mukaan kansakuntiin, nationes (osakunta).

Englannissa ensimmäiset yliopistot olivat Oxfordin (1167) ja Cambridgen (1209) yliopistot. Ensimmäinen saksalainen yliopisto perustettiin Prahaan vuonna 1348. Pohjoismaiden ensimmäisiä yliopistoja olivat Lundin yliopisto, jonka historia alkaa jo vuodesta 1425, mutta joka määritelmällisesti yliopistona perustettiin vasta vuonna 1666, Uppsalan yliopisto (1477), Kööpenhaminan yliopisto (1478), Tarton yliopisto silloisessa Ruotsissa (1632) ja Turun Akatemia (1640).

Berliiniin 1809 perustettu yliopisto (Humboldtin yliopisto) on toiminut esikuvana niin sanotulle sivistysyliopistolle, jonka kantavana voimana on ajatus tieteen sivistävästä merkityksestä ja jolle on ominaista opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen yhdistäminen. Englannin ja Skotlannin vanhat yliopistot rakentuvat college-järjestelmälle. Myös Yhdysvaltojen monimuotoinen yliopistolaitos on lähinnä college-tyypin pohjalta syntynyt. Siellä on tavallinen niin sanottu kampusyliopisto, erillinen omalla alueellaan puistoineen ja rakennuksineen sijaitseva yliopistokaupunki.

Naisten yliopistokoulutus tuli yleisesti mahdolliseksi huomattavasti myöhemmin kuin miesten. Suomessa 1850-luvun lopulta naisilla oli vapaa kuunteluoikeus Venäjän yliopistoissa. Helsingissä naisilla oli 1870-luvulta alkaen oikeus anoa erillisoikeutta suorittaa yliopisto-opintoja. Vuonna 1897 he saivat oikeuden liittyä osakuntiin. Oikeuden yliopistossa opiskeluun naiset saivat vasta 1901 ja 1910-luvulla he muodostivat jo 40 % ylioppilaista.

Osassa Eurooppaa yliopistoissa on ollut vanhastaan tapana aloittaa luennot 15 minuuttia yli tasan. Tästä käytännöstä käytetään nimitystä akateeminen vartti. Käytännön kerrotaan syntyneen siitä, että sekä professorit että ylioppilaat saivat ajan kirkonkellon lyönneistä tasatunteina.

Tutkinnot

Pääartikkeli: Yliopistolliset tutkinnot

Alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot

Opiskelijat voidaan valita koulutusohjelmiin valintakokeiden sekä opintosuoritusten tai muiden ansioiden perusteella, jotka ovat erilaisia eri maissa, tieteenaloilla ja yliopistoissa. Bolognan prosessin ansiosta koko Euroopassa yliopistoissa voi suorittaa kandidaatintutkintoja (180 opintopistettä, kuvataiteen ja sotatieteen alalla 210 opintopistettä) ja näiden päälle rakentuvia maisterintutkintoja (120 opintopistettä, psykologian ja musiikin aloilla 150 opintopistettä); yhteensä perustutkinnon laajuus on näin 300 tai 330 opintopistettä. Lääketieteen aloilla perustutkinto on lisensiaatin tutkinto (360 opintopistettä). Perustutkinnon jälkeen voidaan yliopistossa suorittaa tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia jatkotutkintoja.

Tutkinnoista kandidaatin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto ja maisterin tutkinto ylempi korkeakoulututkinto. Varsinaisessa tutkintonimikkeessä ei aina ole mukana sanaa maisteri. Esimerkiksi tekniikan maisteria ei ole, vaan tutkintonimike on diplomi-insinööri tai arkkitehti.

Tieteelliset jatkotutkinnot

Tieteellisiä jatkotutkintoja ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Poikkeuksen tekevät lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnot, jotka lasketaan ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi.

Yliopistot Suomessa

Turun yliopisto

Pääartikkeli: Yliopistolaitos Suomessa

Suomessa on useiden yhdistämisten jälkeen 14 yliopistoa. Vuonna 2004 suoritettiin yhteensä noin 18 300 tutkintoa, joista 3 100 oli alempia korkeakoulututkintoja, 12 600 ylempiä korkeakoulututkintoja ja 1 400 tohtorintutkintoa. Yliopistoista kaksi on ruotsinkielisiä ja kolme kaksikielisiä. Suomen yliopistolaitos laajeni huomattavasti 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin perustettiin seitsemän uutta yliopistoa ja vanhoja yliopistoja valtiollistettiin. Vuoden 2010 alusta kaikki opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvat yliopistot muuttuvat itsenäisiksi juridisiksi yksiköiksi. Kaksi yliopistoa, Aalto-yliopisto ja Tampereen yliopisto toimivat säätiöinä, muut yliopistot ovat julkisoikeudellisia yksiköitä. Maanpuolustuskorkeakoulu kuuluu Puolustusvoimiin. Suomessa oli aiemmin käytäntönä, että yliopistoissa tuli olla vähintään neljä tiedekuntaa, muutoin oppilaitoksen nimenä oli korkeakoulu. Nykyään termillä korkeakoulu kuitenkin tarkoitetaan sekä yliopistoja että ammattikorkeakouluja, ja monet entiset korkeakoulut ovatkin vaihtaneet nimensä yliopistoiksi.

Katso myös

• Akateemiset rituaalit
• Luettelo yliopistoista
• Yliopistotutkintojen lyhenteet

Lähteet

• Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5 (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Kuortti, Joel: Yliopistoon! Kuvauksia akateemisesta maailmasta. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-289-7

Aiheesta muualla

• Yliopistokoulutus (Opetusministeriö)