Heräät työpäivään Espoolaisessa lähiössä
Käyt suihkussa, peset hampaat ja suuntaat junalla kohti Helsinkiä
Junamatka menee vielä puoliunessa asemien vaihtuessa toiseen
Helsinkiin päästyäsi laahustat tuttua reittiä Rautatieaseman läpi kohti työpaikkaasi
Mannerheimintielle päästyäsi se iskee:
Et ole koko päivänä nähnyt yhtään neekeriä
Tarkemmin mietittyäsi et muista edes lähijunassa kuulleesi sanaakaan arabiaa tai somalin kieltä
Pälyilet ympärillesi odottaen näkeväsi päivän ensimmäisen neekerin
Ei neekerin neekeriä
"Tokihan täällä nyt neekereitä on", toteat itsellesi hämmentyneenä
Riennät Asematunneliin tietäen että jos jostain, niin sieltä löytyy neekereitä
Vastassa on vain vaaleaihoisten työmatkalaisten määrätietoinen virta
Otat metron Kamppiin, koska Kampin kauppakeskus on aina täynnä hiekkakansojen edustajia
Sisään astuessasi tiedät jonkin olevan oudosti
Tilan täyttää maltillinen puheensorina, jonka tunnistat heti suomen kieleksi
Ihmiset näyttävät suomalaisilta ja käyttäytyvät kuin suomalaiset, toisilleen tilaa antaen
Helsinkiläisnaisen rattaista kurkistaa maitokahvin värisen pökäleen sijaan pellavapäinen lapsi
On kuin neekerit olisivat yön aikana vain kadonneet
Päätät tarkistaa kännykästäsi mainitseeko Ylen uutiset mitään neekerien joukkokadosta
"Sivua ei löydy"
Raavit hölmistyneenä päätäsi Narinkkatorilla kun yhtäkkiä tunnet käden harteillasi
Käännyt ja näet lempeäsilmäisen miehen luovan sinuun armeliaan katseensa
Se on Jussi Halla-aho, Perussuomalaisten puheenjohtaja
Jussi vinkkaa sinulle silmää myhäillen ja kaivaa taskusta taitettavan pyöränsä
Ennen kuin ehdit sanoa sanaakaan, hyppää Jussi pyöränsä selkään ja ryhtyy polkemaan kohti Eduskuntataloa
Kansalaiset vilkuttavat iloisina Jussille ja Jussi vilkuttaa takaisin
Tunnet silmäkulmasi kostuvan
Ilma tuntuu kevyeltä ja raikkaalta
Kyyneliä vastaan taistellen lausut Jussin perään sanat kuin siunauksen:
"Kiitos Mestari" ¯\_(ツ)_/¯