Hei, me siirrytään!
Dr. Minna Näsman
Helping people and organisations to conduct respectful discussions, especially on green transition projects
Tältäkö se tuntuu, kun vihreä siirtymä vihdoin tapahtuu? Havahduin ajatukseen lukiessani viime viikolla kolmesta merituulipuistosta, joita OX2 suunnittelee Perämerelle ja Ahvenanmaan eteläpuolelle. Yhteensä 560 voimalaa tuottaisivat vuodessa yli 40 TWh sähköä.
Luku on aika lähellä sitä, mitä 14 vuotta sitten ilmestyneessä väitöskirjassa esitettiin Suomen tuulivoimatuotannoksi vuonna 2025. Tai yksi henkilö esitti. Loput haastatelluista asettuivat kannattamaan vaatimattomampia tulevaisuudenskenaarioita (n. 3-10 TWh).
Lähde: Varho, Vilja (2007) Calm or storm? : Wind power actors perceptions of Finnish wind power and its future. Helsingin yliopisto.
Fingridille oli lokakuuhun mennessä tehty alustavia kyselyitä tuulivoimaliitynnöistä 350 TWh:n edestä. Vaikka noista hankeaihioista vain osa toteutuu, luku haastaa ajattelumme uusille urille. Se, mikä 14 vuotta sitten näytti yltiöpositiiviselta, tarvitsee tänään kertoa kymmenellä.
Mitä tuuli edellä, sitä vety perässä?
Mitä tästä voisi oppia vedyn suhteen?
Ainakin sen, että arvioimme asioita aina olemassa olevista tiedoistamme käsin. On vaikea irrottautua niistä visioimaan jotain aivan muuta, vaikka haluaisikin.
Fingridin kanssa verkkoliityntäsopimuksia on tehty tällä hetkellä niin paljon, että Suomen tuulivoimakapasiteetin tiedetään olevan vähintään 8000 MW vuonna 2024. Vuosittainen tuulivoimatuotanto on arviolta siinä vaiheessa 28 TWh. Se, minkä vuonna 2007 ajateltiin olevan tyyntä, tulee toisin sanoin olemaan lähempänä hurrikaania kuin myrskyä. Samaan aikaan arvioimme edelleen, että tuolla tasolla tuulivoimatuotanto Suomessa olisi vasta 25 vuotta myöhemmin, vuonna 2050.
Toisekseen voimme oppia, miten nopeasti muotiin tuleviin ilmiöihin kannattaa suhtautua. Vaikka niiden todelliset muutosvaikutukset tulevatkin esiin vasta pidemmällä aikavälillä, kun hype on tullut ja mennyt, ne tulevat.
Kolmanneksi voidaan oppia, että noustakseen merkittäväksi uuden teknologian viejäksi täytyy markkinoiden muotoutumisvaiheessa olla joko nopea tai Kiina.
Noustakseen merkittäväksi uuden teknologian viejäksi täytyy markkinoiden muotoutumisvaiheessa olla joko nopea tai Kiina.
Vuonna 2007 hyväksytyin tuulivoiman rakentamista puoltanut argumentti oli, että tuki tuulivoimatuotannolle Suomessa on tuki kotimaiselle turbiinivalmistukselle. Reilu vuosikymmen myöhemmin kymmenen suurimman turbiinivalmistajan joukossa on kolme Euroopan maata: Tanska, Espanja ja Saksa. Niissä kaikissa edettiin tuulivoiman tukemisessa Suomea nopeammin.
Markkina siirtyy ja me sen mukana
Teknologiaviennin onnistumistakin tärkeämpää kuitenkin on, että siirtymä tapahtuu. Onneksi sen takaavat osallisuutemme pohjoismaisista sähkömarkkinoista ja eurooppalaisesta sisämarkkinasta. Nopeat etenijät vetävät mukaansa myös hitaammat, kuten tuulivoiman rakentamisesta voidaan oppia.
Tällä hetkellä nopeita ja näkemyksellisiä etenijöitä vedyssä löytyy sekä Saksasta että naapurimaastamme Ruotsista. Liittoutumalla niiden kanssa päästäneen Suomessakin vähintään ”invest in” -uralle.
Terästeollisuudesta ensimmäiset asiakkaansa löytäneillä vetyratkaisuilla tullee olemaan merkittäviä vaikutuksia myös esimerkiksi paperi-, sementti-, lasi-, kemian- ja energiateollisuuteen. Vaikka tuuliturbiinituotannon kärkipaikoista ei enää tarvitse haaveilla, aikaikkuna puhtaiden vetyteknologioiden viennin suhteen on vielä auki.
Vähintäänkin voimme nousta viemään vetyä tai siitä tehtyjä synteettisiä polttoaineita. Edullisen maatuulivoiman rakentamisenhan me kuitenkin olemme jo 14 vuodessa oppineet?