Määrittyykö talous nyt uudelleen?

Tällä viikolla olen törmännyt viesteihin siitä, miten koronan jälkeinen talous mieluusti saisi muistuttaa jotain uutta normaalia. Kokoan tähän artikkeliin huomioita siitä, millä uusilla säännöillä palloa voitaisiin pelata, kun se saadaan taas haltuun.

Koronavirus suisti maailman taantumaan. Sillä tarkoitetaan talouskasvun kääntymistä laskuun vähintään kahden peräkkäisen vuosineljänneksen ajaksi. Taantumaa mitataan prosenttien muutoksena bruttokansantuotteessa (BKT). Jos BKT laskee 10% tai yhtäjaksoinen taantuma kestää kolme vuotta tai pidempään, olemme lamassa. Lama aiheuttaa taloudellista ja sosiaalista vahinkoa tavoilla, jotka koettiin Suomessakin 1990-luvulla.

Ei ole ihme, että merkkejä paluusta normaalille talouden kasvu-uralle seurataan eri puolilla silmä kovana ja toiveikkaina.

Kaipuu talouskasvun tuolle puolen

Yhtä paljon toiveikkuutta liittyy siihen, että korona olisi opettanut meille uuden tavan ajatella taloudellisesta kasvusta. Esimerkiksi suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi kommentoi hallituksen pyrkimystä palauttaa Suomi kriisin jälkeen “kestävän kasvun, korkean työllisyyden ja kestävän julkisen talouden uralle” kirjoittamalla ykskantaan, että ”sinne juuri ei pidä palata”.

Saarikivellä on perustellut syyt mielipiteeseensä. Elinympäristömme ei kestä kasvavaa taloutta, koska se on rakentunut fossiilisten polttoaineiden käytölle. Niistä on päästävä nopeasti eroon, tai ihmisen hallitsemattomissa olevat luonnonilmiöt alkavat uhata sietämättömän monen ihmisen terveyttä ja elämää. Ja kuten ekologisen taloustieteen tutkija Giorgos Kallis kirjoittaa, nykyisen kokoinen tai 2/3 nykyisestä oleva talous on helpompi dekarbonisoida kuin 11 kertaa suurempi, missä olemme vuonna 2100, jos globaali talouskasvu on 3% vuodessa.

Edellisestä artikkelistani löytyy linkkejä dataan ja kuvaajiin jo nykyisen dekarbonisaatiohaasteen koosta.

Mitä degrowth tarkoittaa?

Yllä olevan sitaatin kirjoittaja liitetään degrowth-liikkeeseen. Sanaa on ollut ilmeisen vaikea suomentaa. Koska siihen sisältyy sana ”kasvu”, se ymmärretään monesti väärin.

Ajankohtaisen esimerkin väärinymmärryksestä antaa Tim Harford, joka Financial Timesin artikkelissaan kutsuu degrowthia ”tummanvihreäksi perma-taantumaksi”. Hän tulkitsee "degrowthia" silloin samojen perusoletusten pohjalta kuin mille rakennamme puheemme talouskasvusta ja sitä uhkaavasta taantumasta.

Degrowth-tutkijat haluavat laittaa vaihtoon nämä perusoletukset. Heidän pääviestinsä on, että degrowth on vaihtoehto järjestelmälle, jonka olemme rakentaneet jatkuvan kasvun ja sitä uhkaavien taantumien ympärille. Siten Saarikivenkin reaktio on degrowthia – saisimmeko vihdoin talousajattelumme avattua jollekin muulle kuin sille, että pyörimme BKT:n ympärillä vahtimassa, onko se nousussa vai laskussa?

Korona venytti kykyämme ajatella

Tällainen ajattelun avaaminen on inhimillisesti katsoen vaikeaa. Koronan johdosta se on kuitenkin juuri tällä hetkellä helpompaa kuin koskaan. Saarikivi huutaa paikalle taloustieteilijöiden lisäksi ”farssien ja tragedioiden ohjaajia, psykologeja, arkeologeja, perhosten tutkijoita ja assyriologeja – kaiken aivan odottamattoman ja marginaalisen asiantuntijoita”.

Science fiction -kirjailija Kim Stanley Robinson vastaa huutoon New Yorkerissa. Kuvattuaan, miten korona muuttaa tunnekokemustamme maailmasta ja tekee uusien asioiden ajattelemisesta mahdollisempaa, hän kirjoittaa taloudesta:

“Economics is a system for optimizing resources, and, if it were trying to calculate ways to optimize a sustainable civilization in balance with the biosphere, it could be a helpful tool. When it’s used to optimize profit, however, it encourages us to live within a system of destructive falsehoods. We need a new political economy by which to make our calculations. Now, acutely, we feel that need.”

Talousantropologi Jason Hickel vahvistaa viestin siitä, mitä uuden talousajattelun ytimessä tulisi olla:

“We have a word for what's happening right now: recession. Recessions happen when growth-dependent economies stop growing. What we need is to build a different kind of economy altogether: an economy organized around human well-being rather than around perpetual growth.”

Toisenlainen talous on jo tekstissä, ei enää marginaalissa

Talouskasvu ei kohtaa ongelmia vain itsensä ulkopuolelta eli ympäristöstä. Leanheatin operatiivinen johtaja Lassi Viitala kokoaa yhteen nykyisen talousjärjestelmämme sisäiset hälytysmerkit ja yhdistää ne toisaalta luonnonlakeihin, toisalta inhimillisesti arvokkaina pitämiimme asioihin. Matemaattisella täsmällisyydellä hän johtaa talouskasvulle uuden määritelmän, joka muistuttaa keskeisiltä osin degrowth-tutkijoiden sanomaa.

Jos perinteinen tapa määritellä talouskasvu on “talouden tuottamien tavaroiden ja palvelujen tuotantomäärän lisääntymistä” tietyllä aikavälillä henkilöä kohden, kestävän talouden määritelmä Viitalan mukaan olisi

”an increase in the amount of people being equally served by the fixed amount of resources over a period of time”

Paluu uudelle uralle

Paluu “normaalille kasvu-uralle” ei siis ole taantuman ainoa vaihtoehto. Vaihtoehto on myös määritellä talous uudelleen. Joitain sääntöjä tarvittaisiin silloin lisää, toisten sääntöjen keskeisyyttä voitaisiin heikentää. Referoimieni ajattelijoiden yhteinen viesti on, että tarvitsemme talouden, jonka fokuksessa ovat koronan arvokkaiksi osoittamat asiat: terveys, henki ja toisten ihmisten läheisyys sekä tasapaino biosfäärin kanssa. BKT osoittautui koronatilanteessa näitä vähemmän arvokkaaksi.

Kuten Giorgos Kallis kirjoittaa:

The pandemic analogy is this: when confronted with what was at stake we decided to stop activities that would increase health risks, even though this had a negative effect on GDP. And that should be the guide for how to think about the bigger challenge ahead, climate change.