Ilmastonmuutos korona-ikkunan läpi

Keväällä 2020 kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä väheni nopeasti. Syynä olivat maailmanlaajuiset liikkumisrajoitukset. Näitä rajoituksia noudatettiin niin keskusjohtoisissa maissa kuin demokratioissa, koska ihmiset pelkäsivät oman tai läheistensä terveyden ja hengen puolesta.

Toisten ihmisten siirtäminen turvavälin päähän vaati työtä ja kekseliäisyyttä. Opetus ja asiantuntijatyö siirtyi kokonaan verkkoon. Läsnäoloa edellyttäneet huvit suljettiin. Läsnäoloa edellyttäneistä työpaikoista pidettiin auki vain kriittisimmät. Niillä otettiin käyttöön suojavarusteet ja -etäisyydet.

Poikkeusolosuhteissa hellittivät ulkonäköpaineet. Ilmanlaatu parani. Perheet ulkoilivat yhdessä ajalla, jonka ne aiemmin viettivät autossa matkalla harrastuksiin. Työmatkojen sijaan saattoi aamulla nukkua pidempään.

Muutetaanko käyttäytymistä vai rakenteita?

Yllä kuvatut käyttäytymisen muutokset eivät ennen koronaa olisi tuntuneet mahdollisilta. Ilmastonmuutoskeskustelussa on sama sävy: vaikeaa on, käytännössä mahdotonta.

Nostan alla esiin artikkeleita, joiden käyttämän datan valossa se ei ehkä haittaa. Ihmisten käyttäytymisen muuttamisen sijaan meidän kannattaisi hetki pysähtyä katsomaan niitä rakenteita, jotka jauhavat ilmaan kasvihuonekaasuja nytkin, kun koko maailma istuu kotonaan eristyksissä.

Vesa Ahoniemi kuvaa The Ulkopolitist -blogissa, miten lyhytkestoinen romahdus talouskasvussa vaikuttaa ilmastonmuutokseen lopulta hyvin vähän. Ei auta, että rajoitukset ihmisten käyttäytymiselle ovat radikaaleja ja niiden hinta korkea.

Ahoniemen johtopäätös on, että

”ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta parhaita keinoja ovat todennäköisesti rakenteelliset, energiankulutusta ja sen päästöintensiteettiä vähentävät teknologiat ja toisaalta negatiivisia päästöjä aiheuttavat teknologiat. Myös väestönkasvua kannattaa hillitä.”

Lyhytaikainen käyttäytymisen muutos ei pure lainkaan samassa mittakaavassa kuin teknologian muutos. Tämä näkyy Ahoniemen tekemästä kuvasta, joka kertoo energian CO2-intensiteetin vähentämisen vaikutuksista. Samalla käy ilmi, miten paljon vielä on tehtävää.

Mitä rakenteita muutetaan?

McKinseyn tekemä raportti puolestaan kuvaa, millä rakenteellisilla muutoksilla toivottuja vaikutuksia saataisiin.

Maa- ja metsätaloudessa tulisi vähentää naudan ja lampaan käyttöä, koska niiden märehtiminen on ilmastolle ongelma. Jos nauta olisi valtio, sen päästöt olisivat heti Kiinan jälkeen seuraavaksi suurimmat. Metsien hävittäminen olisi lopetettava ja uudelleenmetsitystä lisättävä. Riisi olisi opittava viljelemään uudella tavalla.

Liikenne ja rakennusten lämmitys olisi sähköistettävä. Samoin teollisuus, jossa samalla olisi tehostettava toimintoja ja otettava metaanin karkailu haltuun. Fossiiliset polttoaineet energiantuotannossa olisi korvattava aurinko- ja tuulisähköllä, bioenergialla ja vedyllä.

Hiilidioksidin pääseminen ilmakehään olisi estettävä kehittämällä CCUS-teknologiaa (carbon capture, use and storage). Sen lisäksi sitä olisi saatava pois ilmakehästä uudemmilla ja vanhemmilla teknologioilla, kuten sitomalla sitä kasvillisuuden kautta.

Kuka muutokset tekee?

Aleksi Lumijärvi näkee blogissaan esimerkiksi isot öljy-yhtiöt potentiaalisina investoijina merituulivoimaan, vihreään vetyyn ja synteettisiin polttoaineisiin. Lumijärvi kuvaa, miten ne ovat investointiensa kannattavuuden näkökulmasta olleet ongelmissa jo kymmenisen vuotta. Toisaalta niillä on osaamista, prosessit ja ennen kaikkea tasetta tehdä vaaditun kokoisia hankkeita. McKinseyn raportissa arvioidaan, että kymmenen seuraavan vuoden aikana esimerkiksi aurinko- ja tuulivoimakapasiteetti pitäisi saada kahdeksan- ja viisinkertaistettua.

Lumijärvi kuvailee, miksi uusiutuva energia on investoijan näkökulmasta fossiilista kiinnostavampaa jo nyt – ja millaiset riskit investointeja estävät. Investointien liikkeelle saamisessa olisi hänen mukaansa

”poliittiselle päätöksenteolle kirjaimellisesti tuhannen miljardin taalan paikka näyttää voimansa ja luoda suotuisia investointiolosuhteita – eli talouskielellä tehdä rakenteellisia uudistuksia, harjoittaa vihreää fiskaalista politiikkaa, toteuttaa vihreää elvytystä ja laittaa kannustimia kuntoon esimerkiksi hiilen hinnoittelun ja kansainvälisten päästökauppamekanismien avulla.”

Toisin sanoen: ne, joiden raha etsii hyviä uusia investointikohteita, tekevät. Heti, kun poliittiset päättäjät ovat saaneet vähähiiliset hankkeet vaikuttamaan ”hyviltä”. ”Hyvän” synonyymi on tässä tapauksessa ”vähäriskinen”.

Tahtomattamme muuttuvat rakenteet

Nimetön biologi Verkko-Särössä viittaa viruksiin ja bakteereihin ihmisen ainoina luontaisina vihollisina. Hän kutsuu ihmistä ”ylimieliseksi eläimeksi”, joka luulee taltuttaneensa nekin. Toinen ihmisen kontrollin ulottumattomissa oleva vihollinen ovat luonnonilmiöt. Ilmastonmuutos lisää näistä ainakin kuumuutta, kuivuutta, metsäpaloja, rankkasateita, tulvia ja myrskyjä. Koronaviruksen tavoin ne uhkaavat ihmisten terveyttä ja henkeä.

Voimistuneet luonnonilmiöt on toistaiseksi koettu ongelmaksi yhdellä alueella kerrallaan. Australiassa tai Amazonilla raivoava metsäpalo ei ole liikuttanut Yhdysvaltoja rajoittamaan kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä, vaikka samanlaiset ongelmat löytyvät Kaliforniasta. Huomio on kiinnittynyt luonnonilmiöiden välittömiin vaikutuksiin, ei niiden juurisyihin. Vähän kuin puhuttaisiin uudenlaisesta kuumeilusta ja samankaltaisista hengitysvaikeuksista eri puolilla maailmaa, mutta ei pyrittäisi ymmärtämään koronaviruksen toimintaa ja estämään sitä.

Kun maailma pysähtyy

Kun koko maailma pysähtyy yhtä aikaa, on harvinainen mahdollisuus kiinnittää huomio asioihin, joita yleisesti pidetään arvokkaina. Koronavirus näyttää monin tavoin, että terveys, henki ja toisten ihmisten läheisyys ovat tällaisia.

Nyt meidän kaikkien, mutta erityisesti poliittisten päättäjien ja investoijien, tarvitsisi enää nähdä, miten ilmastonmuutos niitä uhkaa. Sen jälkeen meidän tulisi tehdä ihmisen hallinnassa oleville rakenteille, mitä tehtävissä on.